Kesäkuun alussa ajelin autollani nuoremman pojanpoikani Juhon kanssa Sompiojärven tulipaikalle illansuussa. Yövyimme siellä ja aamulla jatkoimme Kiilopäälle. Kun parkkikortti oli saatu eräkeskuksesta, nostimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti Suomun ruoktua. Suomun latvan laavulla nautimme välipalaa. Laavun katolla saattoi hetken ottaa rennostikin.
Sitten tultiinkin ruoktulle. Hyvin 12 v kumppanini jaksoi kantamuksensa kanssa. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten ennätimme vielä aterian jälkeen hyvässä säässä pyörähtää vanhan ruoktun takaisella vaaralla silmäilemässä etelän näkymiä Kopsuslampea- ja järveä. Teltta pantiin pystyyn ruoktun taakse. Sitten ennätettiin istuskella Suomun ruoktun tulipaikalla.
Aamulla jatkettiin kohti Tuiskukurua. Alkuun pidettiin taukoa jo parin kilometrin päässä tulipaikalla sillan kupeessa. Uudet vaelluslenkkarini kaipasivat vähän "säätöä" vaikka kotosalla olin niillä pyrkinyt keväällä kävelemäänkin. Tankkaustauko pidettiin Salon- eli Kotalammen laavulla ja sitten kuljettiin Tuiskukuruun saakka. Tuskin olimme perille päässeet, kun kettu jolkotteli kämpälle kurua myöten pohjoisesta. Olen toisaalla tästä vierailusta jo kertonut. Saimme hyvän aikaa ihastella tätä komeahäntäistä repolaista ja sain siitä myös hyvää videokuvaa. Kämpällä yövyttiin.
Kolmantena päivänä siirryttiin Luirojärvelle. Väkeä ei sanottavasti ollut liikkeellä tällä paljon kolutulla reitillämme eikä ihme kyllä järven kämppäpäässäkään. Tutustuimme lähialueeseen ja kiipesimme Sokostin rinteelle. Säät olivat siihen saakka suosineet eikä Luirolla ollessa siihen muutosta tullut.
Saunassa päästiin rauhassa kulkemisen hiet huuhtomaan.
Kun oli saunottu ja yövytty, niin lähdettiin jo paluumatkalle. Luirojoki ylitettiin ja suunnattiin luoteeseen Palovangan varteen. Latvoilla pidettiin taukoa ja siellä Juholle tuli liikeidea mieleen. Hän alakuvassa pohtii manipulaatiohoitojen järjestämistä selkävaivoista kärsiville. Taustalla Lupukoiden kaaria.
Palovangan tulipaikalla tehtiin hieman välipalaa.
Pian tämän jälkeen tultiin Palovangan suvanto-osille. Taustalla näkyy Mustakeron rinne.
Suuputouksia käytiin vilkaisemassa ja sitten noustiin ylävirtaan Kotakönkäälle. Sinne pantiin teltta pystyyn. Aamulla ylitettiin Suomu ja Hikiojan varsia seurattiin latvoille ja Rautulammelle. Kämpän nurkalle oli kiinnitetty "varastelevasta ketusta" varoittava kyltti. Taisi olla sama kaveri, jonka näimme Tuiskulla.
Sitten olikin vuorossa Kiilopään eteläselänteiden ylitys. Noustuamme ylös itäselänteelle, tulosuunnassamme näkyi Rautulampi ja itäistä Saariselkää.
Matka jatkui sitten länsiterassia myöten autollemme. Jälleen taakse jäi yksi onnistunut "tutustumisvaellus".
