Syyskuun alussa 2021 uutisista saatiin kuulla, että kävijämäärät kansallispuistoissa olivat lisääntyneet. Vähän myöhemmin vaadittiin Hossan alueelle lisää hyvinvointipalveluita. Mikä ettei lisättäisi jos kyse on tarpeesta sellaisille ihmisille, jotka ulkoilevat lähialueilla, siis massamatkailun tarpeisiin.
Koska tällä sivustolla olen keskittynyt pääosin UK-puistoon, niin kertaan sitä hokemaani, että puistoa perustettaessa jaettiin alue massamatkailualueeseen ja erämaaosaan.
Ensiksi mainittuun piti rakentaa kaikki infrastruktuuri, mitä ihminen voi siellä toivoa olevan viihtyäkseen. UK-puiston massamatkailualue on melko laaja, karkeasti laskien etelä-pohjoissuunnassa parisen kymmentä kilometriä pitkä ja keskimäärin kymmenkunta leveä. Suurin osa ihmisistä ulkoilee tällä alueella. Nyttemmin Suomun ruoktukin on nähdäkseni liitetty tähän kokonaisuuteen.
Rautulammelle on kesän mittaan noussut uusia rakennuksia. Hieman oudoilta ne ulkoapäin minusta vaikuttavat, mutta epäilemättä sisätilat ovat toimivia. Näiden rakennusten tasoista rakennuskulttuuria tuskin varsinainen vaeltaja kaipaa. Suojaksi Rautulammella riitti aikanaan tämäkin kyhäelmä. Siellä oli muuten takka.
Erämaa-alue UK-puistoa koskevissa säännöksissä haluttiin pitää luonnontilassa aivan yksiselitteisesti. Koska lakia ei ole muutettu, niin asiantila on ennallaan.
Ongelma oli olemassa jo silloin kun puisto perustettiin. Ongelma on kämppäverkosto, joka luotiin suurimmalta osalta vuosina 1965-1970. Mikäli tätä ei oltaisi tehty, alue olisi kokonaan toisen näköinen.
Autiotupien verkosto keskitti kulkemisen. Polut syntyivät ja niitä syvensivät ja levensivät moottoripyörät, mopot, telaketjulliset työkoneet ja vihoviimeiset mönkijät.
Osaltaan merkittävää kulumista aikaansaivat mm Suomen Latu, seurakunnat rippileireineen, partiolaiset sekä muut yhdistykset jotka suurina ryhminä tekivät vaelluksia. Olen kerran laskenut yhdessä jonossa 70 vastaantulijaa. Sellainen ryhmä tallaa kerralla polku-uran. Onneksi näitä ei juuri enää näe.
Mikäli Metsähallitus olisi jättänyt tuvat rakentamatta, kulkeminen ei olisi ollut niin keskittynyttä. Jos vaeltajaryhmien koko olisi määritelty 4-5 hengen suuruiseksi, ne eivät olisi paljonkaan kuluttaneet maastoa, joka olisi kyennyt toipumaan sellaisten ryhmien jäljiltä.
Autiotupaverkoston sekä mönkijäteitten myötä, on erämaa-alueelle päässyt väkeä, jolla muuten ei olisi edellytyksiä siellä kulkea. Tietenkin joku tässä kailottaa, että heilläkin on "oikeus". Tietenkin se oikeus on, mutta toisella puolella vaakaa ovat velvollisuudet. Liian moni unohtaa tämän jälkimmäisen puolen. Sellaisia ei saisi lainkaan päästää alueelle. Siksi kannatan rajoituksia.
Mönkijä on pahin maapohjan tuhoaja. Puiston mönkijäliikenne pitäisi rajoittaa pelastustehtäviin ja muiden käyttäjien liikenne puhtaasti poronhoitoon. En näe mitään järkeä siinä, että mönkijää voidaan käyttää marjastukseen ja metsästysmatkoille.
Retkeilyvälineet ovat viime vuosina kehittyneet hurjasti. Telttoja löytyy vaikka minkälaisia ja makuupusseja joilla tulee hyvin toimeen kovimmilla pakkasilla. Näiden lisäksi on kaikenlaista kätevää ja keveää. Varsinkaan kesäaikaan, itselleni ei tule nykyään mieleenkään majoittua kämpissä ja talvellakin mieluummin olen omillani ja omassa rauhassa.
Suosittelen sitä muillekin ja "autiotupien" jättämistä todella autioiksi.
Lueskelin pari päivää sitten tyttäreni luona Latu ja Polku lehden paria viimeistä numeroa. Niissä esiteltiin mm maastopyöräilyä ja Kiilopäältä lähteviä reittejä. Itseäni rasitti kirjoittajan asenne. Rivien välistä paistoi se, että "vanhat vaeltajat" estivät pyöräilyn Luirojärvelle saakka ja että onneksi nuoret edistykselliset luonnossakulkijat hyppäävät kyllä pyörän selkään ja muuttavat aikaisempia luutuneita käytäntöjä tulevaisuudessa.
Maastopyöräily on hyvää kuntoilua monen muun liikunnan lisäksi, mutta pysyköön pyörillä liikkuva osoitetuilla reiteillä tulevaisuudessakin. Väitteistä huolimatta maastopohja kuluu paljon jalankulkijaa enemmän ja nimenomaan silloin, kun pohja on pehmeämpää. Muotitrendien perässä ei pitäisi juosta jos ne vaarantavat luontoa.
Muutama viikko sitten Kiilopään länsiterassilla tuli vastaani sähköavusteisilla pyörillä liikkuvia. Minusta on periaatteessa aivan sama, ajaako sellaisella vai skootterilla, mopolla tai moottoripyörällä.
Olen vielä sitä mieltä, että luonnossa pitää liikkua hitaasti nähdäkseen olennaisen ja että Karthago olisi hävitettävä.
Lainaan edellisessä parintuhannen vuoden takaista roomalaista loistavaa puhujaa Ciceroa, joka sinnikkäästi aina puheittensa loppuun lisäsi Karthagon vaarallisuutta koskevan käsityksensä.
Minäkin toistuvasti vaadin, että UK-puiston luontoa pitää vaalia ja säilyttää. Se kulkee kaiken edellä.
Jorma Ollikaisen vuonna 1962 ilmestyneen teoksen Kelokämppä etulehdellä on erakko Alpiinin mietelause "Hiljaa pitää miehen kairassa kulkea ja nostaa hattua kelopuulle".
Tuota mietelausetta toivoisin mahdollisimman monen miettivän.
