Ensimmäisen Lapista otetun kuvani nappasin 1954 kesäkuussa osapuilleen Saariselän kohdalta. Olin automatkalla vanhempieni kanssa suuntana Pohjois-Norja. Olin saanut talvella Agfa merkkisen laatikkokameran, jota innokkaasti käyttelin. Kehitin kuvat myös itse. Tässä minua opasti paikkakunnalla niihin aikoihin asunut pastori Leino Hassinen, joka oli innokas amatöörikuvaaja. Kotini vessassa huljuttelin negatiivia kehitteessä ja kiinnitteessä ja kahden lasilevyn välissä valotin paperin vessan lampulla. Jotenkin valokuvapaperille piirtyi Popedan takaikkunasta napattu kuva porosta. Siitä kuvaushistoriani pohjoisessa alkaa.
Kuvaa ei voi pitää minään valokuvataiteen mestariteoksena, mutta kohteen voinee erottaa muista kokoluokan eläimistä. Kyllähän Agfallakin hyvissä olosuhteissa aivan välttäviä kuvia saattoi saada, mutta harvoin ne olosuhteet optimaalisia olivat. 1959 jouluna sain lahjaksi Eura Ferrania merkkisen kameran. Se ulkonäöltään muistutti jo kinofilmikameraa, muttei sellainen suinkaan ollut. Se oli halpa, muovinen kapine jonka linssin piirtokyky ei ollut varmaan Agfankaan luokkaa. Parin vuoden ajan sitä ensimmäisillä vaelluksillani käytin. Lähikuvista sai aikaan jonkinlaisia kuten vaikkapa tämä edesmenneestä vaelluskaveristani Maisasta otettu vuoden 1963 kesällä leirinuotiollamme Vintilän rinteellä.
Palvellessani rauhanturvatehtävissä Kyproksella 1964, hankin sieltä Ilford Sportsman merkkisen kinofilmikameran. Vaikka edelleen varani riittivät vain näihin halpakameroihin, niin kyse oli kuitenkin huomattavasti laadukkaammasta laitteesta kuin nämä kaksi aiempaa. Se näkyy vaikkapa vuoden 1966 kesäkuun puolivälissä Salonlammen reunamalta ottamastani kuvasta retkikaveristani Akista.
Periaatteessa tätäkin kameraa kuitenkin vaivasivat samat puutteet kuin kahdessa edellisessä. Jotenkin kelvollista kuvaa syntyi vain silloin kun olosuhteet olivat optimaalisia tai kohde melko lähellä kuten vaikka vuonna 1979 myöhäissyksyllä Lankojärvellä vaimoni otos ko kameralla.
1980 luvun alussa kokeilin useampia kameroita. Ostelin mm käytettyjä runkoja, mutta minulla oli melkoisen huono onni niiden suhteen. Ehkä kaikkein eniten kaiveli vuosi 1982, jolloin olin päättänyt erityisesti keskittyä kuvaamiseen ja hankin sitä varten suhteellisen paljon filmiä. Lähes kaikki otokset menivät piloille siitä syystä, että diafilmini ylivalottuivat Yashica kameran vian vuoksi. Oikeastaan vain muutama kuva elokuun yössä onnistui jotenkuten, esimerkkinä tunnelmahetki Hammaskurun kämpän pihamaalta.
Sitten oli vuorossa Fujica merkkinen kinofilmikamera, joka oli pieni porras laadussa ylöspäin. Sillä syntyi kohtuullisen tasaista jälkeä, mutta edelleen olin kameroiden "jokamies" luokassa. Tietenkin taas hyvissä olosuhteissa syntyi mukaviakin otoksia kuten vuonna 1986 tyttäreni ylittäessä Vongoivanjokea. Taustalla muuten näkyy Hollmanin retkikunnan luhistunut kämppä.
Toisaalta kuva voi olla hyväkin jos asettelu sattuu kohdalleen vaikka tekninen laatu ei niin kummoinen olisikaan. Kuvassa on Kielitunturi taustalla.
Vuonna 1989 olin toisen pääharrastukseni myötä kilpailumatkalla Las Palmasissa ja ostin sieltä Fujicaan sopivan zoomin. Sen myötä maisemakuvista sai "oikean" näköisiä. Siitä esimerkkinä Vongoivan jyrkänteen alapuolelta ottamani kuva itään vuonna 1991. Edessä näkyy Pirravatselma ja taustalla Talkkunapään selännettä.
Digitaaliaika mullisti sitten kaiken. Jokamiespokkarillakin sai aikaan huikeita kuvia entiseen verrattuna. Alkuun minulla oli Canonin Powershot ja sitten Ixus. En niiden jäljessä mitään merkittävää eroa havainnut. Powershotilla on alla oleva otos Raappanan lammelta kesäkuulta 2008.
Ixuksella syntyi vuonna 2010 kuva lastenlasteni hännänhuipusta Aittajärven laavun edustalta.
Canonin jälkeä on myös esimerkkiotos Ukselman rinteeltä kohti kaakkoa syksyllä 2014. Taustalla Akanhärkäkurun "lovi" ja taivaanrannalla Vuomapään selänne.
Viimeisin hankinta on Panasonicin pokkari. Sen sisäänajo on vähän vielä kesken, mutta kesällä 2016 muutaman kuvan sillä ennätin jo kokeilla. Esimerkkinä otos vaikkapa Siikavuopajan laavun edustalta Suomusta ylävirran suuntaan.
Liikkuva kuva vaelluksilta on aina kiinnostanut. Ensimmäisen kaitafilmikamerani hankin talvella 1967. Videokamerakausi alkoi 1988. Vaellusvideoita onkin syntynyt tasaiseen tahtiin. Kaikki tallenteet kuitenkin täydentävät toisiaan, myös kirjalliset muistiinpanot ja piirroksetkin jos sellaisia kädentaitoja sattuu omaamaan.
