Pohjoisen aurinko valaisee alkukesästä yltäkylläisesti, mutta kaamoksen aikaan ei lainkaan. Keskiyön auringon säteet tulevat matalalta taivaanrannalta ja luovat punertavia sävyjä Luironjoen varteen Juurisatkonselän kohdalla Juhannusaattona.
Aurinko on korkealla kesäkuussa muutenkin. Valosuihkut on kuvattu Kaarnepään eteläiseltä liepeeltä kohti luodetta 20.6 klo 23 aikaan.
Joskus kuvasin keskiyön aurinkoa innokkaasti, mutta kun minulla ei silloin ollut asiaankuuluvia suodattamia, niin luonnosta koetin niitä etsiä. Aurinkoa saattoi piilottaa ohuen pilviverhon taakse.
Salonlammen rannalla yötaivaan ollessa kirkas, tein "suodattimen" puun latvustosta.
Heinäkuullekin "yötöntä yötä" ja päivän kirkkautta riittää kolmisen viikkoa. Valon ja varjon leikkiä heinäkuussa Ukselman laelta lounaaseen.
Yö on lyhyt elokuun alkupuolellakin, mutta kuun puolen välin jälkeen alkavat myöhäisillat tummentua. Täysikuu Muorravaarakalla.
Syyskuulla päivä on lyhentynyt jo selvästi, mutta aurinko valaisee vielä hienosti upeana hehkuvaa maapohjaa - jos on ollut sen syntymiselle suosiolliset säät. Otos on Ukselmakurusta kohti Ruopimapäätä.
Jos ei kuitenkaan ole aurinkoinen päivä, niin syksyisen hämärän jo alkaa aavistaa. Näpäys on Vongoivanjoelta.
Syyskuulla iltaruskot ennustavat kylmää yötä.
Syyskuun puolivälissäkin kuitenkin aurinkoisena päivänä valoa riittää. Kuvassa Anteripää Keinopään suunnasta kuvattuna.
Lokakuulla on jo keskipäivälläkin hämärää. Vaeltajalle tämä alkaa olla riskialtis kuukausi, sillä vaikka jalkaisin useimmiten on mahdollista liikkua, niin ankarakin lumimyräkkä saattaa yllättää. Kuvassa ollaan vielä lumettomalla pohjalla liikkeellä Suomujoen varressa Snellmanin kämpän tulipaikalla.
Illat ja yöt pimenevät lokakuulta alkaen nopeasti kaamoksen lähestyessä. Marraskuun loppupuolella piti työporukkani kerran leikkimielisen hiihtokilpailun Saariselän retkeilykeskuksessa. Kisan jälkeisenä aamuna lähdin rinkkani kanssa valaistua latua kohti Kiilopäätä. Oli aivan pimeää. Tullessani Kiilopään eräkeskukseen noin 10.30 aikoihin, pimeys oli hävinnyt. Jatkoin kohti Rautulampea. Taivas oli paksussa pilvessä ja satoi hieman pieniä lumijyväsiä. Kirkkaimmillaankin oli melko hämärää. Vähän ennen kahta iltapäivällä alkoi jo pimeys levitä ja juuri ja juuri ennen kuin eteneminen alkoi mennä sen vuoksi hankalaksi, ennätin Lankojärven kämpälle. Yöksi taivas selkeni, pakasti noin 20 asteeseen ja taivas oli huikean näköinen tähtineen. "Valosaasteet" eivät vaivanneet.
Nämä ajat ovat juuri valon puutteen vuoksi huonointa vaellusaikaa. Toki muitakin ongelmia on. Turistikeskuksissa on kuitenkin hyväkuntoiset ladut kuntoilijoita varten ja vaikka luonnonvaloa on heikonpuoleisesti, niin keinovalaistusta riittää latujen varteen. Kuva on Retkeilykeskuksen ja Kiilopään väliltä joulukuulta.
Vuoden vaihtuessa kaamosaikakin pian päättyy ja valo alkaa uudelleen tulvia erämaahan. Maaliskuussa valoa riittää hyvinkin vaeltajalle ilta kahteenkymmeneen. Tosin oheinen kuva Vasanlyömäpäältä Sokostin suuntaan on otettu maaliskuun lopussa klo 18. Ilta on jo tummentunut. Pakkastakin on melkoisesti.
Maaliskuussakin on jo päivällä valoisaa aurinkoisella säällä, mutta huhtikuulla maisema on sitä tulvillaan. Silloin voi löytää timantteja koivun oksilta ja hangen pinnalta.
...sekä puhdasta valkoista erämaaluontoa...
