Vuoden 2015 elokuun puolimaissa kuljin aviosiippani kera Suomujoen suunnasta Sotavaarajoen itäpuolen heikosti paikoin näkyvää polkua myöten yläjuoksun suuntaan, kun havaitsimme polun vieressä kiveä nojaamassa olevan punaisen rinkan maassa levällään olevan makuupussin ja löyhällä "kiekuralla" kyljellään olevan umpisolumuovisen makuualustan. Näytti siltä kuin joku oleskelee lähistöllä, mutten ketään nähnyt. Jatkoimme pysähtymättä matkaa. Muutaman kymmenen metrin päässä roikkui puussa itsetäyttyvä makuualusta pussissaan.
Vuoden 2016 kesäkuun alussa olin jälleen samalla reitillä tyttärenpoikani Petterin kanssa. Olimme joutuneet Suomun tulvien vuoksi muuttamaan kulkusuunnitelmaa ja tästä syystä taivalsimme jälleen Sotavaarajoen polkua.
Rinkan kohdalla oli näkymä entisenlainen. En silloinkaan ryhtynyt paikkaa tutkimaan, mutta vaellukselta palatessamme kävin Siulassa kertomassa puiston väelle tästä havainnosta ja siitä, että se oli kovin huolestuttava. Tiedon vastaanottaja kertoi jonkun muunkin käyneen rinkasta kertomassa ja että hän tiedottaa asiasta heidän luontovalvojilleen.
Kysellessäni asian perään juhannuksen jälkeen, sain kuulla että luontovalvojilla ei ollut aikomustakaan paikalla käydä ja puiston väki pyysi että jos joku ohikulkija nostaisi "repun" puun oksaan, josta se talvella voitaisiin noutaa pois. Samalla mainittiin, että heidän "hatarien tietojensa" mukaan kukaan ei olisi menehtynyt, vaan rinkan omistaja olisi jostain syystä sen jättänyt ja aikonut hakea myöhemmin pois.
Asia vaivasi itseäni siinä määrin, että kävin paikalla uudelleen 27.7.2016. Joku oli kevään jälkeen käärinyt makuupussin myttyyn kiven vierelle ja tuonut myös siihen sen kauempana olleen makuualustan. Muuten näkymä oli entisenlainen.
Avasin rinkan ja totesin sen olevan täyteen pakatun. Kaksiosaisessa rinkassa oli yläosassa vaatteita, lähinnä alusvaatteita, sukkia paitoja yms ja alaosassa ruokaa. Vaatteet olivat märkiä ja vahvassa homeessa. Otin ne yksitellen rinkasta ja asettelin makuupussin päälle. Vaatteiden päällä oli kahdet lenkkarit. Suurempien numero oli 43 ja pienempien ehkä 39-40. Muonasta oli metsän pikkuväki tehnyt selvää jälkeä lukuun ottamatta paria säilykepurkkia, johon hampaat eivät olleet pystyneet. Siellä oli myös neljä tyhjää muovista juomapulloa. Eväinä oli ollut mm Oululaisen jälkiuunileipää ja jyrsijöiden silpusta saattoi havaita siellä olleen myös Sokoksen muovipussi. Mitään merkkiä siitä mistä ja koska tarvikkeet oli ostettu ei löytynyt eikä myöskään mitään rinkan omistajan henkilöllisyydestä.
Rinkka itsessään on putkirunkoinen ja hieman haalistunut. Sen pussiosa on kiinnitetty rinkan yläkaareen kahdella hihnalla, joista toinen oli aiemmin rikkoutunut ja korvattu toisenlaisella.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli viedä rinkka Siikavuopajan laavulle suojaan, mutta sitä tutkiessani, päätin jättää sen paikalleen ja nostaa puun oksaan riippumaan, kuten puiston väki oli toivonutkin. Rinkan sisällön jätin makuupussiin ja tein siitä "paketin" ja nostin kiven päälle. Kaikki tavarat rinkkaa myöten ovat kaatopaikkakunnossa rinkan runkoa lukuun ottamatta.
Ruokaosan jäänteistä voi päätellä, että rinkan jättäjä oli paluumatkalla. Reitti viittaa vahvasti siihen, että Aittajärvi oli päätepisteenä. Kahdet erikokoiset lenkkarit kielivät siitä, että ainakin kahden hengen pariskunta oli liikkeellä.
Minulle käsittämätöntä vain on se, että miksi täyteenpakattu rinkka jätetään löytäpaikalle, miksi makuupussi oli levitettynä sen viereen ja miksi makuualusta oli "kyljellään" näiden lähettyvillä.
Jos varusteita joudutaan pakon edessä hylkäämään ja on ajateltu niitä myöhemmin noudettavan, niin miksi ihmeessä niitä ei mitenkään suojattu. Esimerkiksi makuupussi oli hyvin laadukas.
Varmuuden vuoksi haravoin löytöpaikan lähialueen, mutten havainnut mitään muuta merkille pantavaa. Alakuvassa on löytöpaikka sellaisena miksi sen jätin.
